Kuulun siihen ihmisryhmään joka nauttii kylmästä. Raikas talvi-ilma virkistää mielen ja saa ajatukset kulkemaan. Pyyteettömän rakkauden sijasta kyseessä voi tietysti olla vain sopeutumisesta vallitsevaan. Joko tästä kylmästä ja pimeästä ajasta oppii löytämään sen kauneuden tai muuten on edessä monta toppatakkien ja pipojen täyttämää turhautunutta aamua. Itse olen päätynyt valitsemaan vaihtoehdoista ensimmäisen.
Vaikka kylmästä tykkäänkin, en tykkää palella. Eräästä vanhasta klassikosta on tullut ajan saatossa melkein korvaamaton koittaessani selvitä lämpimänä kylmien kausien läpi. Nimittäin villahousuista. Vanhoista hyvistä villahousuista jotka joskus teininä olivat kaikkein noloimmat ikinä. Vuosien ajan minua ovat palvelleet kaupasta ostetut vaaleat villa-silki pöksyt joiden ohuus tekee niistä lähes huomaamattomat. Samaan aikaan olen kuitenkin alkanut unelmoida värikkäämmistä, käsinneulotuista jotka voisivat vapaasti vilahdella helman alta.
Niin kuin niin monet muutkin ideani, on tämäkin saanut muhia tovin mieleni syövereissä, odottaen oikeaa hetkeä. Oikea hetki tuli viime keväänä löytäessäni Helsingin Stockmannilta, parsinlankaa etsiessäni, sopivan ohutta ja vahvaa villalankaa. Lanka oli Lang Yarns:in Jawoll joka on 75% neitsyt villaa ja 25% polyamidia. Ohjeen otin Suuren Käsityölehden 9/2006 numerosta jossa malli huolettoman nuorekkaasti esittelee uusia pöksyjään.
Aloitin neulomisen jo kesällä, mutta ensimmäisen puntin jälkeen intoni hiipui ja työ jäi odottamaan. Pakkasten saavuttua otin keskeneräiset pöksyny esille ja aloin neuloa kuumeisesti toivoen saavani ne valmiiksi vielä pakkassään aikaan. En ihan ehtinyt kovimmille pakkasille, mutta tämäkin saa kelvata, ja miksi ei kelpaisi, kun niin veikeät pöksyt tuli tehtyä. Saattaapa käydä niin että vielä vappupiknikilläkin helmani alta pilkottaa keltaista pitsiä.
