Pitsiä ja palmikoita

Siinä missä uskon että esineen käyttötarkoituksen ja muodon tulee kulkea käsikädessä, olen sitä mieltä että käytännöllisyyteen on mahdutettavissa monta kaunista yksityiskohtaa. 

Villatakki

Sain eilen iltapäivällä tekstiviestin. Viestissä kerrottiin uuden tietokoneeni olevan noudettavissa. Siitä suoriltaan heiti takin päälle, varmistin että kuitti on mukana ja suuntasin kohti metroa. Eilinen ilta kuluikin rattoisasti uutuuden huumassa ohjelmia asentaessa. Samalla tulin myös selanneeksi valokuviani ja löysin yhden viime kesän käsityöhelmistäni. 

Tässä mallissa minua viehättää sen äärimmäinen yksinkertaisuus. Ei pitsikuvioita tai vahvoja kontrasteja, ainoastaan käytännöllistä kauneutta. Käyttämäni lanka oli alunperin huivia varten hankkimaani Hjertegarnin Alpaca Silk:kiä. Villatakin pehmeä pinta kutsuu hypistelemään.

Kaveriksi tälle neuletakille olen suunnitellut ompelevani kepeän kesämekon arkistoissani oleilevasta mansikkakankaasta. En vain osaa päättää, että minkälaisen. Ajatus saakin jäädä hautumaan. Ehkä ensi kesänä sitten on sen vuoro?

p.s. Mallin löysin Suuren Käsityölehden 2/2011 numerosta.

Molla Mills

Olen innostunut Molla Millsin uusimmasta Virkkuri -kirjasta. Sain sen yllättäen keväällä lahjaksi ystävältäni, odotellen siitä lähtien sopivaa hetkeä ja juuri oikeita lankoja jonkun mallin toteuttamiseen. Sitten joitain viikkoja sitten vietin vapaapäivääni löytöretkeillen Helsingissä käyden joissain niistä kiinnostavilta tuntuneista liikkeistä ja paikoista joita olen välillä bongaillut. 

Yksi käymistäni liikkeistä oli Mäkelänkadulla sijaitseva Eiran Langat. Liike ei osu normaalien kävelyreittieni varrelle, joten käyntiin piti varata oma aikansa. Myyjäkin valitteli liikkeen "syrjäistä" sijaintia, johon on vaikuttanut liikkeen maahantuonnin sijainti samassa yhteydessä. Liike oli viihtyisä ja valikoima sen verran laaja, että katseltavaa riitti. Kerrottuani myyjälle etsiväni lankoja Molla Millsin malleja varten innostui hän suosittelemaan eri vaihtoehtoja ja jakamaan omia kokemuksiaan kyseisten mallien virkkaamisesta. Virkkuri -kirjan myötä puuvillalankojen kauppa oli vilkastunut sen verran, että värivaihtoehdot olivat alkaneet käydä vähiin. Vaikka en kaikkia tarvittavaa kolmea sävyä kaupasta löytänyt ostin sieltä yhden vaalean harmaan kerän Wendy Supreme merkkistä merseroitua puuvillalankaa. Sen ympärille olisi helppo löytää loput sävyt. Vielä ennen liikkeestä poistumistani toivottelimme myyjän kanssa toisillemme pikaista näkemistä lankojen parissa.

Löytöretkeni seuraavana kohteena oli Hakaniemen hallista Toiselle linjalle muuttanut Vihreä vyyhti. Kiinnitin huomiota liikkeen näyteikkunaan sijoitettuihin alekoreihin. Yhdestä korista löysin viskoosista ja pellavasta koostuvan keltavihreän langan, jonka kiiltoa en voinut vastustaa. Epäilen sen saattavan olla hieman liian pehmeää laukun kaltaiseen kulutustavaraan, mutta otan sen riskin. Sinisen langan löysin omista varastoistani.

Saatuani langat kokoon olen hullaantuneena virkannut pienimmänkin tilaisuuden tullen. Kuvion kärjen saavuttamisen jälkeen alkaa uuden kärjen saavuttaminen ja kehä on valmis. Kiiltävä viskoosipellava lanka luo hauskan kontrastin mattapintaisempien lankojen kanssa. Olen alkanut myös miettimään erilaisia materiaalikokeiluja ja yhdistelmiä joilla kuviot saisi näyttäytymään uudella tavalla. Miltä räsykuteet saisivat mallit näyttämään? Entä keinokuidut? Aionkin seuraavaksi kokeilla virkata jonkun mallin nylonnarusta. Siitä lisää myöhemmin.

Sanomalehti

Olen tehnyt seuraavan huomion kanssaihmisten kanssa käydyistä keskusteluista: harva suosittelee valitsemaan samaa ammattia kuin itsellä. Tämä pätee erityisesti ihmisiin jotka suhtautuvat intohimolla työhönsä ns. kutsumusammattiin. Vastapuolen lueteltua ja päiviteltyään tovin työnsä negatiivisia puolia, hän saattaa vielä terottaa kantaansa "En todellakaan suosittele tätä alaa kenellekkään, paitsi.... jos on todella kiinnostunut siitä.". Jokainen toiveammatti menettää hohtonsa, ainakin sen pienen osan, mutta ei välttämättä miellekkyyttään.

Olettaakseni harva unelmoi hotellisiivoajan työstä. Siitä työstä puuttuu kaikki hohto. Siihen ajaudutaan. Työ on fyysisesti raskasta ja, omaksi yllätyksekseni, ajoittain myös henkisesti. Opit tietämään muuten täysin vieraista ihmisistä hyvinkin intiimejä asioita siivotessasi heidän jälkiään ja välillä virheet ja negatiivinen palaute tuntuvat tavalla tai toisella olevan alituisesti sinun vikasi.

Kaikesta huolimatta tästäkin työstä onnistuu löytymään se oma pilkahduksensa hohtoa. Työni lomassa olen tutustunut työyhteisöön, joka omassa erikoisuudessaan on avulias ja lämmin. Työn paineet puolittuvat, kun on toisia joiden kanssa sen voi jakaa ja juoda kupin kahvia.

Oman lisänsä työhön tuovat asiakkaat, erityisesti ne heidän jättämät jälkensä. Pitempään asuvien asiakkaiden tottumukset tulevat tutuiksi, eri kansalaisuuksien tapojen yhdenmukaisuus yllättää ja niistä poikkeaminen vielä enemmän. Kävimpä kerran myös erään brittimiehen kanssa hissimatkalla keskustelun nimestäni hänen luettuaan sen nimikyltistäni. Vakuutin hänelle nimeni todellakin olevan tuo lämmin juoma, valitellen perään etteivät ihmiset tunnu ulkomailla ymmärtävän sen koomisuutta. Mies poistui hissistä huvittuneena, minä jatkoin vielä pari kerrosta ylöspäin.

Ajoittain vieraat jättävät tietämättään jälkeensä aarteita. Kuvan aasialaisesta sanomalehdestä tehdyn paketin pakkausmateriaalin poimin mukaani eräästä siivoamastani huoneesta. Yhdellä monista Pinterest vierailuistani löysin idean ommellusta paketista, ja niin ystäväni syntymäpäivälahja sai päheät kääreet. Myöhemmin lahja täydentyi vielä asiakkaan jättämällä dekkarilla. Se sijoittui antiikin Roomaan. Vielä muutama Tigerista ostettu tikkari päälle ja lahja oli valmis.

Unelmatyöksi en tätä kutsuisi, mutta hetkensä tässäkin on.

Toivon että jossain päin Aasia on hotellisiivoaja, joka poimii länsimaisen bisnesmiehen jättämän sanomalehden mukaansa ja käyttää sitä käärepaperina. Ihan vain sen takia, kun se teksti on niin hienon näköistä. 

Se valmiina

Raidat kulkevat suorissa riveissä ja palmikot tavoittelevat taivasta. Se mikä oli viime viikolla kesken on tällä viikolla valmis.

Harmaa villapaita

Pohdin jonkin aikaa sitten, että kesän tullen vaihdan neulomisesta joihinkin kevyempiin ja kesäisempiin käsitöihin. Se lämmin kesä on toistaiseksi ainakin antanut odotuttaa itseään, joten olen jatkanut tutulla linjalla. Tämä paita on ollut alkuvuoden projektini. Väriä lukuunottamatta malli on sama, kuin blogini ensimmäisessä postauksessa. Kevään aikana neule on edennyt rauhaisaan tahtiin ja nyt se alkaa jo lähestyä valmistumista. Ehkä paidan tilaaja pääsee vielä nauttimaan Suomen suvesta uudessa pehmeässä ja lämpimässä villapaidassaan, tai sitten se lämmin kesä kerkeää alkamaan. Mene ja tiedä.

Mekko

Hetki on päässyt vierähtämään siitä, kun viimeksi tein käsitöiden saralla mitään mainitsemin arvoista. Päivät ovat täyttyneet työharjoittelulla, kesätyönmetsästämisellä ja viimeiseksi uuteen kesätyöhön totuttautumisella. Kahden työviikon jälkeen keho alkaa tottua tiukkatahtiseen hotellisiivoamiseen, joten töiden jälkeen on tarmoa tehdä muutakin kuin nukkua. Käytän tämän hetken viisaasti päivittäen itseni blogimaailmaan. Vau!

Eilen otin projektikseni kirpparilta aikanaan ostamani villamekon värjäämisen. Tykkään mekon leikkauksesta, mutta sen valkoinen väri tekee siitä vaikean käyttää. Mieleen tulee rippimekko tai yksinkertaisempi hääpuku. Näillä mielikuvilla on vaikeaa vain vetää sitä huolettomasti päälle ja lähteä nauttimaan olostaan.

Mekon uudeksi väriksi valikoitui laivastonsininen. En ole ennen värjännyt valmista vaatetta, sillä pelkään pilaavani ne. Tässä tapauksessa menetettävää tosin ei ollut, sillä nykyiselläänkin kyseinen mekko jäisi käyttämättömäksi. Värinä käytin Dylonin mm. villalle ja keinokuiduille tarkoitettua valmisväriä. Värjäys tapahtuu n. 40 asteisessa vedessä, johon sekoitetaan suolaa värin kiinnittämiseksi. Mittasin veden ja suolan isoon ämpäriin ja lisäsin väriaineen ja mekon.

Kokonaisuudessaan värjäysaika oli tunti, josta ensimmäiset 15 minuuttia värjättävää tekstiiliä tuli sekoittaa koko ajan ja sen jälkeen harvemmin. Väri tarttui hyvin mekon tukikankaisiin, mutta villaan itseensä se tarttui melko heikosti. Ajatuksissani olleesta tummanlaivastonsinisestä tulikin harmaansininen. Värin epätasaisesta tarttumisesta johtuen kankaan sidos nousi mekossa kuitenkin hauskasti esiin. Lopputulos oli siis täysin eri mitä odotin, mutta en voi sanoa että huonompi.