Mekko

Hetki on päässyt vierähtämään siitä, kun viimeksi tein käsitöiden saralla mitään mainitsemin arvoista. Päivät ovat täyttyneet työharjoittelulla, kesätyönmetsästämisellä ja viimeiseksi uuteen kesätyöhön totuttautumisella. Kahden työviikon jälkeen keho alkaa tottua tiukkatahtiseen hotellisiivoamiseen, joten töiden jälkeen on tarmoa tehdä muutakin kuin nukkua. Käytän tämän hetken viisaasti päivittäen itseni blogimaailmaan. Vau!

Eilen otin projektikseni kirpparilta aikanaan ostamani villamekon värjäämisen. Tykkään mekon leikkauksesta, mutta sen valkoinen väri tekee siitä vaikean käyttää. Mieleen tulee rippimekko tai yksinkertaisempi hääpuku. Näillä mielikuvilla on vaikeaa vain vetää sitä huolettomasti päälle ja lähteä nauttimaan olostaan.

Mekon uudeksi väriksi valikoitui laivastonsininen. En ole ennen värjännyt valmista vaatetta, sillä pelkään pilaavani ne. Tässä tapauksessa menetettävää tosin ei ollut, sillä nykyiselläänkin kyseinen mekko jäisi käyttämättömäksi. Värinä käytin Dylonin mm. villalle ja keinokuiduille tarkoitettua valmisväriä. Värjäys tapahtuu n. 40 asteisessa vedessä, johon sekoitetaan suolaa värin kiinnittämiseksi. Mittasin veden ja suolan isoon ämpäriin ja lisäsin väriaineen ja mekon.

Kokonaisuudessaan värjäysaika oli tunti, josta ensimmäiset 15 minuuttia värjättävää tekstiiliä tuli sekoittaa koko ajan ja sen jälkeen harvemmin. Väri tarttui hyvin mekon tukikankaisiin, mutta villaan itseensä se tarttui melko heikosti. Ajatuksissani olleesta tummanlaivastonsinisestä tulikin harmaansininen. Värin epätasaisesta tarttumisesta johtuen kankaan sidos nousi mekossa kuitenkin hauskasti esiin. Lopputulos oli siis täysin eri mitä odotin, mutta en voi sanoa että huonompi.