40 metriä pinkkiä farkkua

Eräs tuttavani koki joitain vuosia sitten nähneensä kaiken mitä Aurajoen rannoilla oli tarjota ja päätti muutta takaisin kotiseuduilleen. Asuntoaan tyhjentäessään hän tuli ottaneeksi myös minuun yhteyttä, kysellen olisinko kiinnostunut ostamaan kankaita joita hän ei haluaisi enää viedä seuraavaan asuntoonsa. Puhe oli mustasta tyllistä ja muutamasta metristä farkkua joka on toiselta puolelta tummansinistä ja toiselta pinkkiä. Käydessäni hänen luonaan selvisikin muutaman farkkumetrin tarkoittavan n. 40 metriä. Kertoman mukaan kangas oli aikanaan hankittu suunnitteilla ollutta farkkumallistoa varten. Mallisto ei ollut toteutunut ja kangasrulla jäänyt nurkkiin pyörimän. Pienen suostuttelun jälkeen ostin koko rullan ja sen tyllin huokeaan hintaan ja niin alkoi tuon rullan elämä vanhempieni kodissa.

Seuraavana syksynä järjestimme luokkamme kanssa pukunäytöksen osana vaatetusartesaaniopintojamme. Teemana oli luonto. Jokaisen tuli suunnitella kolme asukokonaisuutta. En keksinyt mitään selkeää visiota omalle "kokoelmalleni" vaan tartuin ensimmäisiin mieleeni tulleisiin ideoihin. Sainkin toteutettua vain kaksi asukokonaisuutta jotka olivat täysin toisistaan poikkeavia. Ensimmäinen asukokonaisuuteni oli koktailpuku joka koostui jakusta ja kotelomekosta ja toinen kietaisumekko.

Idea kietaisumekkoon löytyi luonnoskirjaani tekemästä puolihuolimattomasta luonnoksesta, jonka jonain epätoivon hetkenä olin sinne rustannut. Paremman puutteessa päädyin toteuttaa sen. Materiaalina käytin edellisenä keväänä ostamaani farkkua. Edullisen hintansa vuoksi se ei asettanut liikoja paineita onnistumiselle. 

Mekon innoituksena oli riikinkukonsulka ja -pyrstö. Siinä toistuukin monessa kohtaa viuhkamaisia leikkauksia. Kaavoittaminen oli haastavaa mutta mielenkiintoista ja pohdimmekin useaan otteeseen opettajani kanssa miten tietyt muodot saataisiin toteutettua. Toiset muodot taas syntyivät sattumalta, kuten hihan puhvimainen muoto, jonka kehitin joutuessani kaventamaan hihansuita.

Mekon helma koostuu sektoreista joista jokaiseen maalasin pipetin ja lääkeruiskun avulla riikinkukon sulkaa muistuttavat aihiot. Olen aina kammonnut valkaistuja farkkuja niiden luonnottomuuden ja siten tökeryyden takia. Halusinkin kokeilla pystyisinkö saamaan kyseisestä tekniikasta irti jotain silmääni miellyttävää. Helman maalaaminen vei kokonaiset kolme tuntia, jonka jälkeen olo oli jokseenkin kevyt kaiken valkaisuaineen haistelun jälkeen. Vielä valmiisen mekkoon maalasin olalle, kuin rintakoruksi, yhden sulan.

Merkityksellisen tästä työstä tekee minulle sen valmistusprosessi. Ensimmäistä kertaa lähdin tekemään työtä luonnoksesta käsin en kaavasta. Työ eteni yrittämisen ja erehtymisen kautta ja monessa kohtaa jouduin luottamaan pelkästään omaan vaistooni. Lopputulos yllätti postitiivisesti mekon näyttäessä siltä, kuin se olisi suoraan luonnoskirjastani. Vieläkin nähdessäni tämän sen koen pieniä onnistumisen ja ylpeyden tunteita.